logo logo logo

Historia

18.11.2008

Ensimmäiset havainnot

Staffansby-nimi mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1500-luvun alussa. Kylä oli tyypillinen etelä-suomalainen ryhmäkylä, joka oli syntynyt 1500-luvulla rakennetun, Malmin läpi kulkevan Helsinki-Hämeenlinna -maantien läheisyyteen. Eri lähteiden mukaan talonpoikia oli 12-19 ja kylä oli silloin Helsingin pitäjän suurimpia ja vanhimpia kyliä. Suomenkielinen Tapaninkylä-nimi mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla

Rautatie

Nykyisen Tapanilan alue oli Staffansbyn tilojen pelto- ja metsämaita. Mökkiasutusta oli vain Falkullan tilan mailla. Helsinki-Hämeenlinna-rautatien rakentaminen 1862 toi muutamia mökkejä lisää radan varteen.

Rautatie toi tullessaan ensimmäiset uudisasukkaat: radanvartijat. Radanvartijan asunnot saivat paikkakunnan nimen, ja siksi Sanduddin vanhaa tehdasta vastapäätä olevaa taloa sanottiin Mosabackaksi. Ensimmäinen radanvartija oli Anders Gustav Franzen, syntynyt Pietarsaaressa 25.9.1841. Ratatöiden päätyttyä hän ryhtyi torppariksi ja rakennutti itselleen asuinrakennuksen, tallin, navetan, riihen ja kellarin. Myöhemmin hän tuli kuulisaksi siitä, että Aleksis Kivi asui hänen luonaan parin viikon ajan 1870. Tältä ajalta periytyvät Tapanilan katujen nimet, jotka pohjautuvat Kiven 7 veljestä -romaaniin.

Vuosisadan vaihde

Valtionrautatiet oli pakkolunastanut maata ns. Santikasta: Rajatien, Kotinummentien ja Vanhan Tapanilantien väliseltä alueelta soranottoa varten ratapenkereen rakentamiseksi, ja kun Helsingin kaupunki päätti 1903 muuttaa alueen kaatopaikaksi, alkoi läheisyyteen syntyä asutusta, lähinnä puhtaanapitolaitoksen omia työntekijöiden asumuksia. Helpon lannoitusaineen saannin vuoksi läheisyyteen tuli puutarhaviljelystiloja. Juuri tätäkaatopaikan läheistä aluetta alettiin ensimmäiseksi kutsua Tapanilaksi.

Rakennusaika

Vilkkaampaa asutusta alkoi syntyä yksityisen yhtiön Hb Parkstad-Wanda-Puistokylä Oy:n ostettua laajoja alueita radan varrelta ja alettua 1906 kaupata maata kaupunkilaisten asuttavaksi. Aluksi yhtiö myi vain ruotsalaisille Arbetsvänner-yhdistyksen jäsenille, mutta ostajien puutteessa joutui myymään maata myös suomenkielisille asiakkaille. Maata myytiin myös vähittäismaksulla. Ostajien joukossa oli myös kokonainen yhtiö, Ab Egna Hem – Oma Koti Oy, joka sai haltuunsa 2,5 ha maata Viertolantien, Päivöläntien ja Kuulijantien rajoittamalta alueelta.

Yhtiö rakensi ns. Mühlhausenin menetelmän mukaan talot valmiiksi ja myi ne sitten osamaksulla. 1909 oli valmiina myytäväksi 10 taloa, jotka edustivat kolmea eri rakennustyyppiä. Tonttien koko oli n. 600 m2. Sekä tonttien koko että rakennustyypit olivat pitkälti malleina Tapanilan myöhemmille rakennuksille.

Vilkkainta rakentamisen aikaa oli 1910-1935. Kun alueliitoksen yhteydessä 1946 Tapanila liitettiin Helsingin maalaiskunnasta Helsingin kaupunkiin, siitä oli muodostunut Helsingin väestömäärältään suurin esikaupunkialue.

60-70-luvun uhka

60-70 -luvuilla Helsinkiin rakennettiin paljon lähiöitä. Tapanilakin oli purku-uhan alla, mutta rakennuskielto pelasti vanhan asutustyylin. Tapanilaan oli suunniteltu Pihlajiston kaltainen betonilähiö. Vain yksi kerrostalo rakennettiin tuona aikana: 2-kerroksinen talo Tapanilan torin lähelle.

80-luku – uudisrakennusta

Tapanilan alue oli pitkään rakennuskiellossa, 1930-luvulta lähtien. Vain muutamia laajennuksia ja poikkeusluvilla rakennettuja uudisrakennuksia on tehty ennen 80-luvulla vahvistettuja rakennuskaavoja.

80-luvulla alueelle rakennettiin rivi-, omakoti- ja paritaloja enemmältikin. Rakennustyyli säilyi kohtuullisena ja paljon vanhoja rakennuksia peruskorjattiin – tosin joitain tuhottiinkin. Vielä 80-luvulla alueella oli useita taloja ilman kunnallistekniikkaa, alueella jopa kasvatettiin kotieläimiä pihapiirissä (mm. sikoja). Ulko-WC ei ollut mikään ihme.

Vuosituhannen loppu

90-luvulla alue on muuttunut selkeämmin asuinalueeksi. Viereisen Malmin suuret kauppakeskukset ovat vähentäneet alueen palvelutarjontaa ja kohdistaneet sitä pizzeria-baari-linjalle. Alueella on paljon tilitoimistoja, partureita ja yrityksiä, joiden liiketoiminta ei vaadi sijaintia Helsingin ydinkeskustassa. Paljon toimitiloja on vapaana, vaikka alueen liikenneyhteydet (juna, moottoritiet, Malmin ja Hki-Vantaan lentokentät) ovat hyvät. Loistava poikkeus vähenevässä tarjonnassa on Konditoria-kahvila 3 paakaria Oy, joka aloitti toimintansa Tapanilan R-kioskin vieressä elokuun 1999 alussa.

Alueelle on rakennettu ASO- ja osaomistusasuntoja. Uusia ihmisiä on muuttanut alueelle. Asukkaiden haasteena on tällä hetkellä kylämäisyyden säilyttäminen – siitä ei kannata luopua. Pysyvä asukaskunta parantaa alueen viihtyvyyttä ja sosiaalista kanssakäyntiä.

Tulevaisuus

Tapanila näyttää tulevaisuudessa muotoutuvan aina vain enemmän asumalähiöksi. Malmi palveluineen on lähellä, paikallista palvelutoimintaa ei paljonkaan synny. Rautatieaseman ansiosta kylä on hyvin saavutettavissa, muutamat alueen teollisuusyritykset säilyttänevät sijansa.

Rakentaminen on viime aikoina keskittynyt pieniin asuntoihin, joka vanhojen isojen omakotitalojen rinnalla tuo pysyvän asutuksen rinnalle nuoria “läpikulkijoita”, ensiasunnon ostajia ja perheen perustajia. Alueen asuntojen hintataso on huikeassa nousussa, mikä karsii hieman alueelle muuttajia. Tikkurilan takaa saa asuntoja jo paljon halvemmalla, ja ero joukkoliikenteessä on pienehkö

Tapanila säilynee tulevaisuudessakin puutarhakaupunginosana. Asuminen on viihtyisää vaikkakaan ei kaikkein avarinta: rehevän maaperän ansiosta puut kasvavat huikean korkeiksi.