Rajansa suojelullakin..

Mitä pitää tehdä, kun haluat rakentaa uutta tai korjata vanhaa. Saatko rakentaa taloosi kuistin? Pitääkö pihasaunasi remonttiin olla rakennuslupaa? Saatko rakentaa puuvaraston raja-aitaa vasten?

Tapanila-Seuran johtokunnan jäsen arkkitehti Anna Hänninen vastaa kysymyksiisi. Voit myös avata keskusteluja muista Tapanilan rakentamistapaan tai yleensä rakentamiseen ja remontointiin liittyvistä aiheista.
Vieras

Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 28.04.2011 21.59

Tapanilan tuuli -lehdessä oli artikkeli vanhojen talojen suojelusta, kunnossapidosta yms. Oikein hyvää tietoa ja muistutuksia tärkeistä asioista vanhan talon huolehtimisessa.

Toivoisin kuitenkin, että kaikkia uusien talojen rakentajia ei leimattaisi "kivilinna-öykkäreiksi". Mosassa paljon hienoja, kauniita vanhoja taloja joita on hyvin pidetty ja korjattu vanhaa kunnioittaen, näitä on ilo katsella! Mutta löytyypä kylästämme rumiakin huonokuntoisia talonhökötyksiä, joiden osalta ei tavallisen palkansaajan tuloilla liene paljon tehtävissä kaunistamiseksi tai kunnostamiseksi.

Kuulijantiellä purettiin viime vuonna pieni talo, ja Tapanila-seura kritisoi tätä pöytäkirjassaan mm. siitä syystä, että purkaja oli kertonut talon olevan käyttökelvoton - mutta kuitenkin hirsikehikko oli ilmeisesti kunnossa. Minusta menee haihattelun puolelle todeta, että keskellä kaupunkia pitäisi ihmisten asua talossa, jossa ainoa kunnossa oleva osa on runko, ja jota taloa ei pysty millään järkevällä tavalla päivittämään nykypäivän tarpeita vastaavaksi. Nyt tontille näyttää nousevan mansardikattoinen perinteisen näköinen talo, jossa lienee moderni sisävarustus; minusta tällainenkin rakentaminen on vanhan kylän kunnioittamista.

Mosassa näkee taloja eri aikakausilta, hyvä niin. Kaikki vanha ei ole aina hyvää, ja omistajalla täytyy olla tarvittaessa oikeus purkaa sellainen talo, josta ei mitään järkevää enää saa aikaiseksi - ilman että kyläseura tarjoaa vain syyttävää sormea. Lapsiperheillä, vanhuksilla on varustuksen suhteen erilaisia tarpeita, ja asuminen on suomalaisille usein suurin yksittäinen omaisuus. On ilo katsella vanhoja hyväkuntoisia taloja vanhoilla puutarhatonteilla, mutta niin on ilo katsoa myös uudempia, vanhaan tyyliin rakennettuja ok-taloja vähän pienemmilläkin tonteilla. Ihmisten ei tarvitse asua museossa. Kaikilla ei ole myöskään rahaa siihen, että joka ikinen yksityiskohta talon korjauksessa teetetään erikseen jollain konservaattorilla, ja korjauksen loppusumma tulee suuremmaksi kuin vanhan purku ja uuden rakentaminen.

On myös muistettava yhteiskunnalliset tavoitteet asumisessa. Väljyys rakentamisessa on toki hyvä, mutta jos kaikki tontit helsinkiläisessä kylässä pidetään marjapensaita ja heinää kasvamassa ja tontilla on 2huonetta+keittiö mörskä ilman tilaa pyykkikoneelle, tarkoittaa se sitä että lapsiperheet joutuvat asumaan pitkin ympäristökuntia. Hyvällä suunnittelulla ja tonttien huolenpidolla on mahdollista yhdistää perinnearvot ja toisaalta tehokas nykyisten ja tulevien veronmaksajien asuttaminen omakotityyppisessä talossa.

Ville Kauppi

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Ville Kauppi » 29.04.2011 08.14

Viisasta tekstiä! Kaikkea uudisrakentamista ei pidä tuomita eikä mitään asiaa ajaa liian yksisilmäisesti. Tapanilassakin on paljon hienoja, toki myös huonoja (makuasia) esimerkkejä siitä, kuinka rakennuskanta osittain uudistuu vanhaan tyyliin istuvalla tavalla.

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 29.04.2011 09.36

Hei Vieras,

olen tuon artikkelin kirjoittaja ja kuten arvata saattaa, olen täysin eri mieltä asiasta. Tapanila ei ole mikä tahansa omakotialue vaan erittäin harvinainen, sanoisin ainutlaatuinen vanha esikaupunkikylä. Suomalaisen sivistyksen mitta on, miten kohtelemme tällaisia säilyneitä harvinaisuuksia. Vanhan talon purkaminen täältä hävittää lopullisesti jotain sellaista, joka on jo muualta hävitetty ja joka tulisi välittää myös tuleville polville. Jos vanhojen talojen tilalle rakennetaan uudet, jotka jostain kohtaa ehkä muistuttavat vanhaa, asumme pian Disneylandissa joka on ehkä ihan kiva, mutta epäaito ja arvonsa menettänyt. Katajanokalla asuvat eivät pura talojansa ja rakenna vähän samannäköisiä tehdastaloja tilalle, miksi täällä tekisimme niin?

Jokainen hyvässä kunnossa oleva vanha tapanilalaistalo on samalla tavalla rakennettu kuin huonoon kuntoon päästetyt. Kuitenkin joku on ne korjannut, mahdollisesti laajentanut, rakentanut putket ja sähköt ja lopputulos on mukava ja terveellinen talo, joka kestää vielä muutaman sata vuotta. Ja talon arvo on vain noussut. Vanha hirsitalo on helppo korjata. Sitä eivät koske uudet monimutkaiset määräykset. Vanhan rungon olemassaolo vie jo melkein puolimatkaan. Huonot hirret voi vaihtaa. Huokolevyä naulataan sisälle, tiivis paperointi ja ulkolaudoitus kuntoon. Putket ja sähköt on luontevaa vanhassa asentaa pintaan, joten sekin käy muutamalta pätevältä firmalta parissa viikossa. Rakennusoikeus riittää, jos haluaa laajentaa taloa pihan suuntaan. Nykyään on vanhan korjaamiseen erikoistuneita firmoja, jotka haluttaessa tekevät koko homman. Ja jos ei halua korjata niin ostajia on jonoksi asti.

Valitettavasti uudet tehdastalot eivät yleensä ole lähelläkään vanhan talon ulkonäköä. Jokainen osa on tehty hiukan sinnepäin ja siksi lopputulos on mittasuhteiltaan vääristynyt ja yksityiskohdiltaan ruma. Toki nykyäänkin voi käsin rakentaa talon, joka näyttää vanhalta, mutta se vaatii suurta paneutumista, koska rautakaupat voi unohtaa ja kaikki on teetettävä. Jos tekee näin, miksi se pitäisi tehdä juuri vanhan talon tontille, onhan muitakin tontteja olemassa ja monille Tapanilan tonteille sopii vanha ja uusi rinnakkain.

Tapanilassa haluttaisiin suojella nimenomaan alkuperäinen rakennuskanta, joka on yleensä ennen 1940-lukua rakennettuja hirsitaloja. Niitä on jo nyt purettu niin monta, että yhtään ei pitäisi enään purkaa. Suomessa ei ole koskaan ollut niin ehdotonta vapautta, että omalla tontilla saa tehdä mitä tahansa. Mitä vanhemman talon sattuu omistamaan, sitä suurempi on yhteiskunnan omistajalle asettama vastuu. Kanervatien - Päivöläntien alueella on nyt voimassaoleva suojelukaava ja muutenkin koko alueen arvo on huomattu. Jos Käpylässä menisi purkamaan talonsa, niin huonosti kävisi. Koskahan tämä ymmärrys yltää tänne kaupungin koillisrajoille?

t Esa Perttilä

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 29.04.2011 11.01

Ymmärrän artikkelin kirjoittajan pointit. Suuri, ehkä suurin osa Tapanilan taloista onkin hyvin rakennettuja ja säilyttämisen arvoisia.
Mutta onko jotain tutkimusnäyttöä siitä, että alueen kaikki ennen vuotta 1940 rakennetut talot olisi aikanaan rakennettu yhtä hyvin ja hyvistä materiaaleista? En usko tällaista väitettä. Tarkoitin tekstissäni myös alueelle 1970- ja 1980-luvuilla rakennettuja taloja, jotka kaikki suinkaan eivät ole kauniita eivätkä hyväkuntoisia - pitäisikö näitäkin hökötyksiä museoarvojen takia suojella loputtomiin; ovathan nekin oman aikansa "taidon"näytteitä. Olisiko kauheaa jos joku purkaisi vaikkapa Alepan rakennuksen ja rakentaisi tilalle uuden hyvin suunnitellun?

Katajanokan kivitalot on varmasti rakennettu niin ikään pääosin oikein hyvin, eikä tietenkään niitä ole kukaan purkamassa. Mielestäni edelleenkään kaikkia Tapanilan alueen mökkejä ei voi verrata näin hyvään rakentamiseen. Toisaalta, vaikka kuinka hyvin olisi rakennettu, ei välttämättä huolellisellakaan korjaamisella ole mahdollista kunnostaa kaikkea sellaista, mikä on vuosikymmenten varrella huonosti hoidettu.

Olen eri mieltä tuosta "vanha hirsitalo on helppo korjata", aivan samanlainen ylimalkainen yleistys kuin että "tehdastalot ovat huonoja" ja "kohta asumme Disneylandissa". Toki vanhan talon omistajalla on omat velvollisuutensa vanhan kunnioittamisessa, mutta toisaalta ihmisillä on oikeus hyvään ja laadukkaaseen asumiseen. Voi olla, että hirsirunkoa saa korjattua ja hienolla tavalla pihan perälle jatkettua, mutta aina on tontteja joihin ei lisätila tai uusi talon päivitys kerta kaikkiaan mahdu - ainakaan tavallisen ihmisen palkkatuloilla toteutettuna. Jos lapsiperhe tarvitsee pari huonetta lisää, tai vanhus tarvitsee pyörätuolille sopivan tasoratkaisun tms tms, niin minusta on parempi että tällaiset ihmiset voivat edelleen asua omalla tontillaan ja tehdä tarpeellisiksi katsomiaan ratkaisuja rakennuksilleen; toinen vaihtoehto on että nämä ihmiset ajetaan pois alueelta, yltiöpäisten museoarvojen takia. Erilaisia tilaratkaisuja on tehty myös silloin 1930-luvulla perheiden tarpeiden mukaan, silloisilla resursseilla.

Ajatellaan vaikka Roomaa; kun vähän kaivetaan maata, aina tulee esiin edellisiä ja edellisten edellisiä aikakausien raunioita. Kaikkea ei kuitenkaan voi loputtomiin säästää, koska muuten kaupungilla ei ole tulevaisuutta; olisiko enemmän oikein sulkea koko Rooma museoaitojen taakse kuin jatkaa elämää ikiaikaisessa kaupungissa jonkinlaisessa sopusoinnussa historian kanssa?

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 02.05.2011 12.10

Kirjoittajille Vieras ja Esa,

Tapanilan taloista ennen vuotta 1940 ei suinkaan kaikki ole rakennettu hyvin tai lähimainkaan laadukkaasti. Pula-ajan rakennusmateriaalit vaihtelivat rakentajan varallisuuden mukaan. Hirsitalojakin on, mutta osa lautarakenteisia, puru-, sammal-, sanomalehti- ja tapettitäytteisiä. Usea rakennus on myös laajennettu ajan saatossa, jolloin yksittäinen rakennus saattaa olla tehty monella eri rakennetyypillä ja yhtä monella rakentamisen laadun tasolla. Näin ollen ei voida puhua laadukkaasta rakentamisesta laajassa mittakaavassa.

Verratessa Tapanilan asuinrakennuksia Katajanokan ja Käpylän asuinrakennuksiin, pitää ottaa huomioon tietyt arkkitehtuurin historian arvot. Rakennustaiteen näkökulmasta Katajanokka edustaa maailmanlaajuisesti ainutlaatuista, jugend-ajan kaupunkirakentamista ja Suomessa laatuaan ensimmäistä, sosiaalista kerrostaloasumistyyliä. Katajanokan talot tehtiin aikoinaan teollisuuden ja kaupungin kasvaessa "tavalliselle kansalle" soveltuviksi. "Herrasväen" asuessa vielä Eiran yksityisissä villoissa. Koska rakentaminen ei ollut vielä teollistunutta, tehtiin kaikki käsin ja tuon ajan parhaalla ammattitaidolla. Judendin ajan arkkitehtuuria ei syyttä kutsuta käsityötaiteen ja arkkitehtuurin symbioosiksi.

Käpylä puolestaan edustaa pohjoismaisittain harvinaista, urbaania puutalotyyliä, klassismia, yhdistettynä puutarha-ajatteluun. Käpylää suunniteltaessa sosiaalinen tilaus oli kaupungin kasvavan saastumisen myötä ihmiselle terveellinen ympäristö pihoineen ja puutarhoineen. Samoja ajatuksia, kuin Tapanilaan tehdyssä, ensimmäisissä asemakaavaideoissa 1900-luvun alusta. Rakentamisen laadusta minulla ei ole Käpylästä tietoa, mutta arvelen sen olleen korkealuokkaista, koska Käpylä oli Suomessa rakentamisen ja arkkitehtuurin eräs merkkitapaus. On sitä yhä vielä.

Katajanokan ja Käpylän alueet suunniteltiin alusta alkaen ja tarkasti harkiten yhtenäisiksi rakennuskannaltaan ja suhteessaan ympäröivään kaupunkiin tai alueeseen. Suunnitteluun kuului rakennusten tyyppimallien lisäksi piha-alueet, kadut, puistot, puutarhat jne. Sekä rakennusten että alueiden suunnittelijoina toimivat aikansa huippuarkkitehdit ja suunnittelijat. Tapanila puolestaan on rakentunut paljolti itsekseen. Tapanilan alueelle tehty kaava oli ainoastaan ohjenuorana katujen linjauksissa, itse rakennuksiin ei puututtu. Näin kaunis ja persoonallinen kylämme nousi hartiapankkirakentamisella ja talojen suunnitelmat tehtiin pääosin "Lupi-askin kansi" -periaatteella. Tai rakennusmestareiden harjaantuneen taidon avulla. Tai niillä mitoilla, mitä puutavaraa kulloinkin oli käytettävissä. Rakentaminen tehtiin varmasti rakkaudella, mutta se ei välttämättä tarkoita laadukasta. Varmaankin liki jokainen tapanilalainen taloaan korjannut on tämä seikan todennut. Samoin vanhan korjaamisen ja paikkaamisen kalleuden tänä päivänä.

En suinkaan tarkoita korostaa ammattimaisten suunnittelijoiden arvoa Tapanila-Käpylä-Katajanokka -kolmiossa. Mutta periaatteet näissä kolmessa kaupunginossa olivat jo lähtökohdiltaan erilaiset. Tämä perustavan laatuinen ero on saattanut heijastua kautta aikojen ihmisten ajattelutapaan koskien alueen ja rakennusten suojelua. Hyvää pyritään ylläpitämään ja kunnostamaan, mutta huonoa ei. Ei Katajanokalla, ei Tapanilassakaan.

Terveellinen, turvallinen, elämäntilanteen ja aikakauden tarpeiden mukainen rakennus on itsessään ja ympäristöönsä suhteen käyttökelpoinen, hyvä ja kaunis. Valitettavasti nykyajan asetukset säännökset, direktiivit ja lait eivät voi toteutua kaikissa vanhoissa rakennuksissa. Laatuvaatimukset ovat nousseet ajan myötä ja onhan tietty asumisen laatu jo kansalaisoikeus. Kuinka paljon pyörätuoleja tai lastenvaunuja käytettiin Tapanilassa 1900-luvulla? Oliko lapsille päiväkoteja, invalideille tai vanhuksille palvelutaloja? Asumisen ja ympäristön on vastattava asukkaan tarpeisiin vauvasta vaariin. Se on meidän kaikkien oikeus. Asuminen museossa, kuten Vieras kirjoittikin, ei sovi eikä ole edes mahdollista kaikille.

Tapanilankin alueelle lukuisia hankkeita tehneenä arkkitehtina joudun jokaisessa työssäni näiden asioiden eteen. Minä suunnittelen talon kuitenkin aina asukkailleen ja heidän kodikseen siten, että se tukee ympäristön arvoja ja pyrkii eheyttämään kaupunkirakennetta. Talon itseisarvona ei voi ole olla monumentti arkkitehdille, tietylle arkkitehtoniselle tyylille eikä myöskään Tapanilalle. Talo ei ole museo vaan käyttöesine, joka kuvastaa aikansa arvoja tänään ja pitkälle tulevaan.

Rakentavin terveisin
Anna Hänninen

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 03.05.2011 09.35

Arkkitehdeille on aina ollut edullista painottaa oman työnsä arvoa ja ylivertaista osaamista, jopa taidetta :)Suunnitelma on hienompi, jos se on tehty toimistossa, kuin tontin reunalla klubiaskiin. Ok, Katajanokka on maailmanlaajuisestikin katsottuna melkoinen mestariteos, mutta jos kävelee kauniina kesäiltana Mosan parhaiten säilyneitä kujia, niin häviävätkö ne millään tavalla viihtyisyydessä, kauneudessa ja elinympäristön laadussa? Sääli että klubiaskit ovat nykyään niin harvinaisia.

Ja rakentamisen laatu. Jos Tapanilan talo on pystyssä vielä sadan vuoden jälkeen, niin se ei voi olla täysi susi. Ei talo ole huonompi, jos seinän välissä on purua. Varmasti paljon parempi kuin nykyiset puu-lasivilla viritelmät. Rintamamiestalot ovat tyystin purutaloja eikä kukaan kyseenalaista niiden laatua. Sammal on toki harva eriste, mutta senkin saa aika helposti vaihdettua selluvillaan, imua ja puhallusta vaan. Käpylän talot eivät ole yhtään sen kummemmin rakennettuja. Väittäisin, että Tapanilan laatu on keskimääräisesti parempaa. Talon laatu ei ole ollut ongelma, sillä viime vuosina on purettu monta täysin korjauskuntoista vanhaa taloa. Joukossa Mosan vanhimpia ja arvokkaimpia. Jokaiselle olisi löytynyt korjaaja, jos ne olisivat olleet kaupan. Jos joukossa on muutama hökkelikin, niin se ei oikeuta nykyiseen purkutahtiin.

Minusta täällä on ongelmana, että meidän talot ovat vaatimattomia, hiljaisia ja nöyriä. Sitä ei nykyaika suosi. Muoti vaatii tekniikkaa, tilaa ja näyttävyyttä. Talo ja tontti maksaa yhdessä sen verran, että uutta isoa taloa havitteleva laskee purkukulut vain välttämättömäksi pahaksi. Jokaisella talolla tulee vuosikymmenien mittaan niin monta omistajaa, että ilman tiukkaa suojelua, ennemmin tai myöhemmin, vuorossa on purkuhaluinen. Toisaalta on myös paljon ihmisiä, jotka nytkin etsivät täältä vanhaa taloa, jonka voisivat vaikka suurella vaivalla korjata kodikseen.

Mosaa ei vaivaa museoituminen. Tänne saa rakentaa uutta ja yhä on tilaa sille. Vaikkapa Annan suunnittelemat, ympäristöön hyvin sopivat talot, vain kasvattavat alueen viihtyisyyttä ja arvoa. Joukossa on myös erittäin moderneilta näyttäviä taloja, jotka kuitenkin on tehty samoilla periaatteilla kuin vanhat, käsityönä ja rakkaudella. Ainoa asia, mitä kritisoin on vanhan talon purkaminen uuden tieltä.

t Esa P

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 03.05.2011 14.26

Minusta tuollainen yksisilmäinen periaate "vanhan talon purkaminen uuden tieltä on aina huono juttu" on ihan hassu. Kuullostaa vähän samalta kuin että vanhaa puuta ei saa kaataa.

On myöskin aika erikoinen ajatus, että Tapanilan tulotasolla olisi vuosisadan alkupuolella rakennettu "keskimääräisesti parempaa" kuin Käpylässä. Oletko ihan tosissasi?

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 03.05.2011 22.08

Luotettavaa tahoa arvioimaan korjaustarpeita ja suunittelemaan vanhan ja mitä suuremalla tondennäköisyydellä homevaurioituneen talon remontointia on vaikea löytää. Näihin asioihin voi perehtyä ympäristöministeriön hometalkoot sivustolla ja esimerkiksi aste ry:n sivuilla. Valalla rakenusalalla sekä valtaosalla ihmisistä on sellainen asenne että mitä väliä sillä on että katto on vähän joskus vuotanut, onhan se sieltä nyt jo kuivanut... Ja mitä väliä sillä että kellarissa vähän välillä haisee. Välttämättä kaikki ei saa radikaaleja oireita koskaan hometaloista mutta lähes kaikkien terveyteen ne vaikuttavat. Siinä vaiheessa kun lapsilla on rasitusastma on myöhästä miettiä olisiko vanha niin ihana talo sittenkin kannattanut purkaa. Toki uudenkin rakentamisessa on läjäpäin haasteita jotta vältytään jo rakennusaikaisilta kosteusvauriolta mutta etenkin rintamamietaloissa on lähes poikkeuksetta käytetty pilaantuneita ja huonolaatuisia materiaaleja. Hirsitaloissa tilanne parempi mutta ihan turha väittää että hirsitalon purkaminen kehikkoon asti ja laajentaminen on helpompaa ja edullisempaa kuin uuden teko. Ja todellakin vastaan tulevat rakennusmääräykset. Eli Rajansa suojelulla ja valitettavasti rajan sanelee lompakko.

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 04.05.2011 09.28

Aha, nyt siis mentiin tälle linjalle. Vanha talo = hometalo. Kyllä homevaurioita on kaiken ikäisissä taloissa ja yleisin syy niihin on kosteissa tiloissa sattuneet vesivahingot. Täysin homehtuneet talot on usein saatu aikaiseksi käyttämällä väärin nykyaikaisia rakennusaineita kuten muovia ja lasivillaa. Sen sijaan vanhoilla menetelmillä täysin puusta rakennettu hengittävä talo kestää pieniä kosteusongelmia homehtumatta. Varsinkin jos ainoa kostea tila on saunamökki tontin perällä.

Käpylä on kaunis ja yhtä arvokas puistokaupunki kuin Mosa, mutta se on vanhimmilta osiltaan aikansa massarakentamista: "Käpylän vanhin rakennettu osa on puutarhakaupunkiaatteen pohjalta suunniteltu, Pohjolankadun molemmin puolin 1920-luvulla rakennettu puutaloalue, Puu-Käpylä. Ajatuksena oli rakentaa edullisia, helpporakenteisia puutaloja kaupungin asuntopulan helpottamiseksi. " Meillä on paljon yksilöllisiä ja huolella itselle rakennettuja taloja... onhan niitä toki Käpylässäkin.

t Esa P

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 04.05.2011 16.59

Täytyy kyllä sanoa, että jos talossa ainoa terve asia on runko, niin mitä järkeä sitä runkoa on enää säästää, kun se ei ulkopuolelle näy muuten kuin entisen kokoisena. Tällaiseen taloon joutuu kuitenkin tekemään uuden pinnan, katon ja sisäpuolen. Samalla vaivalla voi tehdä uuden rungonkin, joka vastaa paremmin nykypäivän tarpeita. Osa näistä vanhoista mosan taloista on oikeasti tehty hartiapankkivoimin halvoista materiaaleista, eikä talon ole ollut tarkoitus kestää satoja vuosia vaan ainoastaan rakentajan oman elämän ajan. Talo, jonka katto on vuotanut vuosikaupalla niin, että koko talo on mustan homeen peitossa ja myös rakenne kostea, ei ole terveellistä säilyttää. Mosassa on paljon erilaisia taloja, joten on ihan kiva nähdä myös uusissa taloissa vähän erilaisuutta. Uusissa taloissa tietysti olisi mukavaa, etteivät ne olisi ihan kaikista moderneimman näköisiä, mutta makunsa kullakin. Ja talon laajentaminen ei aina ole mahdollista, kun tontit ovat pieniä. Taloa ei vaan pysty millään jatkamaan johonkin suuntaan, vaan laajennus tulisi tehdä talon ympärille laajentamalla talon pinta-alaa joka suuntaan hieman. Tällaista laajennusta ei pysty tekemään säästämällä vanhaa. Toki mosassa on muutamia komeita vanhoja taloja, jotka tulisi suojella. Mutta kaikkea vanhaa ei ole tarkoituksenmukaista säästää.

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 04.05.2011 18.18

Hyvä, Esa, käynnistit loistavan keskustelun! Osasit sohaista kiperään kohtaan, josta pulpahtelee esiin lukuisia nakökulmia rakennusten ja niitä ympäröivän alueen suojelemiseen versus uudisrakentamiseen. Juuri näin toimii vuorovaikutteinen keskustelu mediassa parhaimmillaan: laittaa lukijansa pohtimaan. Turha lienee edes mainita, miten tärkeästä aiheesta tässä vuoropuhelussa onkaan kyse...

Kirjoittakaa, ihmiset, kirjoittakaa ja antakaa mielipiteenne kuulua.
T: Anna H.

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 24.07.2012 13.58

Nyt voisi taas pohtia talojen suojelua ja suojelumääräysten mielekkyyttä. Päivöläntien myynnissä olevan vihreän talon varmaan kaikki tietävät. Kivahan se olisi säilyttää, mutta mistä oikeasti löytyy se varakas ja/tai käsistään kätevä idealisti, joka SR3-suojeltua tupaa alkaa rappiosta restauroida? Vai onko suojelupäätös tässä kohtaa sittenkin ollut kohtuuton? Lähtökohdat remonttiin ovat ainakin kohtuullisen huonot...
t. Ville Kauppi

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 02.08.2012 11.50

En nyt muista noita suojelu Sr sitä ja tätä, mutta itse asun Kanerevatiellä vuonna 1912 rakennetussa talossa, jota on aikojen saatossa laajennettu, milloin hirrellä, milloin laudalla. Talossa on kaksi kerrosta, alunperin kylmä eteinen ja rappukäytävä ylös ja ylhäällä kaksi lämmintä huonetta. Ei ole iso ja komea talo, ilmeisesti olisi pitänyt purkaa kuin säästää (ainakin näin olen ymmärtänyt joistakin teksteistä), mutta teimme vastoin kaikkia "sääntöjä" ja remontoimme talon kellarista katolle ja olen tyytyväinen että näin teimme. Talon historiasta on tullut esiin kaikkea mielenkiintoista, joka olisi puskutraktorin kautta hävinnyt sen siliän tien. Osa tästä historiasta on nykyisin säilötty kansan arkistoon.

Mutta jatkakaa ihmeessä, minä menen alepaan ostamaan sipsejä ja limpparia ja jään "kuuntelemaan" ;)

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 06.08.2012 10.04

Päivöläntien talo on juuri oikea kohde suojeltavaksi. Ilman suojelua se tulisi purettua. Kunnostuskohteeksi se on oiva koska sitä ei ilmeisesti ole pilattu myöhemmillä (70-80-luku) remonteilla kuten moni muu näillä seuduilla. Palkit alle, talo ilmaan ja metrin uusi sokkeli alle, yläpohjan eristeet uusiksi ja peltikatto päälle. Laajennusosaan kosteat tilat. Huokolevyt kauttaaltaan sisäseiniin parantamaan tiiveyttä ja loppu onkin sitten yksityiskohtia. Ulkomaalauksen jälkeen talo on kaunis kuin mikä, päädyissä paanut yms. Onhan siinä työtä mutta lähtöhintakin on kohtuullinen. Vuotava katto on ongelma mutta yläpohja olisi muutenkin uusittava.

t Esa P.

Vieras

Re: Rajansa suojelullakin..

Viesti Kirjoittaja Vieras » 09.08.2012 10.44

Jos haluaa lisäeristystä, mikä yleensä on tarpeen, huokolevyn sijaan pellavaeriste ja ek-gyprok. Taulutkin pysyy sitten seinillä.

BUTTON_POST_REPLY