logo logo logo

Tapanila

Malmin lentoasema

30.05.2013

Tapanila-Seura ry on Malmin lentokentän säilyttämisen kannalla. Toivomme kentän säilyvän  nykyisellä paikallaan henkireikänä alueellemme kehittyen ja monipuolistuen. Korostamme alueen neljää vahvaa ominaisuutta:
ylilento

– Luontoarvot

– Ulkoilumahdollisuudet

– Elävä, ainutlaatuinen ilmailuperinne

– Koillisen kyliä yhdistävä aukea alue

Lentokentän maa-alue on aikanaan kuulunut Tapanilankin järjestelmällisen rakentamisen aloittaneelle Oy Wanda-Puistokylä Ab:lle. Jossain vaiheessa alue on jollain tavalla siirtynyt kaupungin hallintaan, jolta valtio on sen vuokrannut lentokenttäkäyttöön 1930-luvulla. Alueen vuokra-aika on nykyisellä sopimuksella voimassa vuoteen 2034 asti.

Jostain syystä kaupunki haluaa nyt saada valtion lakkauttamaan lentokentän ja ottaa alueen rakennuskäyttöön. Rakennusalasta ei kaupungissa ole puutetta, mutta tämä alue kiehtoo ilmeisesti Malmin alueen kaupallisen toiminnan kasvattamispotentiaalin takia.

Maaperän laadun, tonttitarpeen, alueen asukkaiden mielipiteen ja suurten perustamiskustannusten puolesta Koillis-Helsingin viimeistä aukeaa aluetta ei tule ottaa asuinrakennuskäyttöön. Lentokenttä on myös imagoltaan yksi alueen selkeästi positiivisimmista maamerkeistä.

Lausunto lentokenttäsuunnitelmasta 30.10.2007

Esitys 16.10.2007: luontoharrastajan näkökulma
Esitys 16.10.2007: Kenttäsuunnitelmat ja Mosa
Kannanotto 29.04.2003
Kannanotto 17.04.2001 ja 12.03.2002
Kannanotto 12.3.2002
Mosa herää -tapahtumassa kerätty addressi kentän säilyttämiseksi 1 – 2 – 3

Katukirppis-vinkkejä

1.08.2010

Haluatko järjestää katukirppiksen kotikadullasi? Onko varastossa liikaa tavaraa? Tässä muutamia vinkkejä ja kokemuksia.

Mikä on katukirppis?

Katukirppiksellä (tai pihakirppiksellä) tarkoitetaan tapahtumaa, jossa jonkin alueen asukkaat pitävät kotipihoillaan kirpputorin. Yleensä alueeksi sopii parhaiten sopivan kokoinen yhtenäinen alue, esimerkiksi pari korttelia. Katukirppiksille on yleensä aina vapaa pääsy.

Jos haluat järjestää katukirppiksen, kerää lähinaapurustosta sopiva järjestäjäryhmä. Alue ja ajankohta kannattaa sopia naapureiden kanssa niin, että innokkaita myyjiä tulee riittävästi. Kun perusryhmä on koossa, on hyvä jakaa lähinaapurien postilaatikkoon lappunen, jossa aika & alue & idea kerrotaan niin, että kaikki ovat ainakin tietoisia mahdollisuudesta. Osallistuminenhan on aina jokaisen oma asia.

Tällä hetkellä vakiintuneita katukirppareita ovat Mosa herään aikaan Liiketiellä järjestettävä tapahtuma, helluntaina Helluntairaitin hulinat ja elokuussa koulujen alkaessa Kuulijantien kirppis.

Järjestäjille tulee yleensä aina kyselyitä ympäri kylää – ”voinko minäkin myydä tai tulla myymään”. Kadulla myyminen vaatii oman lupansa, jonka jokainen voi toki halutessaan hankkia. Omalla pihalla näitä kirppiksiä voi pitää vapaasti. Helpoiten selviää yhdistämällä voimansa jonkun tuttavan kanssa ja pystyttämällä pöytänsä hänen pihalleen.

Jos alue taas laajenee hurjasti, eivät ihmiset löydä välttämättä jokaista pöytää. Siksi kirppisaluetta ei kannata pitää kovin isona. Jos kadulla on innokkaita kirppisihmisiä, kannattaa järjestää oma tiivis tapahtuma. Kuulijantien kirppisjärjestäjien intressialue ei ulotu Mäenalukseen asti.

Ilmoittelu

Ilmoituskanavissa ei kannata säästellä. Paikallisesti toimivat hyvin tolppailmoitukset lähialueilla ja www-tiedote mosawebissä. Uutispalstalle voi lähettää tiedotteen osoitteeseen puheenjohtaja@tapanila.fi.

Paikallislehti Lähitietoon kannattaa ottaa yhteyttä ja lähettää juttu tapahtumasta – http://www.lahitieto.fi/

Hesarin menovinkkeihin on näppärä www-palvelu osoitteessa https://www.hs.fi/nyt/menovinkki/ – muista olla ajoissa, Nyt-liitteen tiedot pyydetään hyvissä ajoin etukäteen. Lisäksi voi tietenkin ahdistella paikallisradioita ja Yle Helsinkiä sähköpostitse, radiossa luetaan mielellään tiedotteita paikallistapahtumista.

Luvat

Koska kirpputori pidetään osallistujien omilla pihoilla, ei erityistä lupaa tarvita. Mikäli katualuetta tai muita julkisia alueita halutaan käyttää, on syytä ilmoittaa siitä poliisille. Musiikkiesityksiin tarvitaan yleensä lupa ja ilmoitus Teostolle.

Elintarvikkeiden myyntiin tällaisessa tilaisuudessa vaaditaan ilmoitus Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle 2 viikkoa etukäteen. Lisätietoa ja vaadittavat lomakkeet löytyvät heidän www-sivuiltaan osoitteesta https://www.hel.fi/helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/elintarvikevalvonta-ja-ymparistoterveys/ulkomyynti/ – jokainen myyjä vastaa lupien hakemisesta itse.

Myyjän vinkit

– Valitse ja kerää myytävät tavarat ajoissa
– Muista, että voit päästää ostajat myös suoraan varastoosi
– Isotkin tavarat kannattaa nyt esitellä, koska lähempänä et voi kirpparia pitää
– Siivoa viimeisetkin nurkat, sieltä saattaa löytyä asiakaskunnalle arvokasta tavaraa

Ostajan vinkit

– Ole ajoissa paikalla, parhaat tavarat menevät ensin
– Tingi mutta älä liikaa, muuten se satavuotias pitsiliina voikin jäädä mummon pöydälle jatkossakin
– Katsele myös katumaisemaa, tutustut seutuun ostosten lomassa
– Osta paljon!

Katukirppis – Tapanila, Helsinki

Tapanila – vuoden kaupunginosa 2009

7.08.2009

Suomen Kotiseutuliitto on valinnut Tapanilan vuoden 2009 kaupunginosaksi Suomessa. Valintaan johtivat kylämme monipuolinen toiminta, erinomainen yhteisöllisyys, monenlaiset juhlat ja pitkä perinne. Lisäksi toimintaa paikallisten palveluiden, koulujen ja joukkoliikenneyhteyksien hyväksi arvostettiin.

Tapanila-Seuran puheenjohtaja Timo Hyvönen lähetti videoterveiset jo juhlatilaisuudesta- video löytyy katsottavaksenne tästä linkistä.

Rauno Lahtisen ja palkitsemisen perusteet löytyvät myös videolla alta.

Onnea kaikille mosalaisille! Tehdään kylästämme aina vain parempi paikka olemalla ylpeitä kodistamme.

Lisää aiheesta:

YLE

Helsingin Sanomat

Mosa Mosa Mosa Cha Cha Cha

Ab Parkstad-Wanda-Puistonkylä Oy:n mainosteksti vuodelta 1910

18.11.2008

Sananen niille, jotka kärsivät asuntokurjuutta pääkaupungissa.

Yhä kovemmaksi ja kovemmaksi käy päivä päivältä sama valitus: asunnot ovat pääkaupungissa liian kalliit, ne ovat liian ahtaat ja ne ovat tavattoman huonot. Me emme tiedä, kuinka juuri Teidän laitanne tässä suhteessa on. Ehkä Teillä on valoisa ja tilava huoneusto, hyvällä paikalla kadun varrella ja päivän puolella. Ehkä ei Teillä aivan huoneidenne edessä ole tavattoman suurta kivimuuria lukemattomine ikkunoineen, josta monet silmät tarkastelevat ja pitävät Teitä silmällä. Ehkä on siinä sen sijassa puita kasvava, istutettu paikka, missä linnut laulavat auringon noustessa ja missä lapsillanne on hyvä tila iloisesti leikkiä ja kujeilla. Me emme tiedä, kuinka juuri Teillä on.

Mutta me tiedämme, että tuhannet Teidän veljistänne, että tuhannet työläiset näinä aikoina täällä Helsingissä huokailevat sen ikeen alla, jonka asuntokurjuus on heidän hartioilleen sälyttänyt.

Me tiedämme, että vuonna 1900 työläinen pääkaupungissa sai maksaa vuokraa asunnosta, jossa oli yksi huone (tai keittiö), keskimäärin 233 markkaa vuodessa eli 19 markkaa 45 penniä kuukaudessa; kahden huoneen huoneustosta, tai yhdestä huoneesta ja keittiöstä 425 markkaa vuodessa eli 35 markkaa 45 penniä kuukaudessa. Ja me tiedämme, että vuokrataakka siitä asti – näiden kuluneiden 10 vuoden aikana – on tullut vielä paljoa raskaammaksi. 25-30 markan kuukausivuokra lienee tätä nykyä tavallinen, joka työmiehen täytyy asuntoansa varten varata.

Ja näistä kalliista vuokrista huolimatta eivät ne asunnot, joita tarjotaan, suinkaan ole sellaisia, kuin niiden pitäisi olla. Kun näitä oloja, kuten mainitsimme, 10 vuotta takaperin tutkittiin, huomattiin että 10,000:sta tutkitusta työväenasunnosta oli enemmän kuin 4,000, siis yli 40 %:n, kosteita ja kylmiä tai muuten puutteellisia, ja neljättä tuhatta eli enemmän kuin 30 % sellaisia, joissa ei ollut tarpeeksi valoa. Nämä ovat numeroita, jotka puhuvat.

Mutta eihän meidän tarvitse Teille kuvata näitä asuntoja; Te tunnette ne varmasti muutenkin – jos kohta Teillä itsellänne onkin onni asua paremmissa oloissa – niistä kerroista, jolloin Te muuttaessanne olette hakenut itsellenne uutta asuntoa – tahi käynneillänne vähemmin onnellisessa asemassa olevien ystävienne luona. Kosteita ovat ne kellareissa, missä vesi valuu pitkin seiniä; jääkylmiä ullakolla, kun talven tuulet puhaltavat niitä vastaan, ja tuisku pieksee ikkunanruutuja, pimeitä ja synkkiä ahtailla kaivonkaltaisilla pihoilla, mihin vain harvoin jokin lennähtänyt auringonsäde eksyy. Täällä ei voi mikään oikea ilo viihtyä; täällä täytyy itse elämänkin muuttua kolkoksi, kylmäksi ja synkäksi.

Nämä epäterveelliset asunnot synnyttävät tauteja, etenkin lapsissa, ja kun jokin kulkutauti alkaa riehua, on sillä täällä suotuisin maaperänsä ja täältä korjaa se helpoimmin uhrinsa. Kuinka voisivatkaan pienokaiset saada takaisin terveyttänsä ja voimiansa näillä ahtailla asfalttipihoilla, missä he leikkivät tomun ja rikkojen seassa. — Sillä eihän äiti voi viedä heitä noille yleisille leikkipaikoille; hänen täytyy päivällä hoitaa kotia, ja hänellä täytyy silloin olla pienokaiset valvontansa alaisina.

Ja kalliit vuokrat pakoittavat kaikkein useimmat tyytymään aivan liian pieniin asuntoihin. Vuonna 1900 asui aina 67 % Helsingin työväestöstä huoneustoissa, joissa oli vain yksi ainoa huone (tai keittiö); 28 %:lla oli kahden huoneen tai yhden huoneen ja keittiön huoneustot.

Ainoastaan tuskin 4 %:lla oli käytettävänään kolme huonetta tai useampia, perhettä kohti.

Mutta eipä siinä kyllin. Kalliit vuokrat pakoittavat vielä johonkin muuhunkin ja paljoa pahempaan: niiden mukana tekee työläiskoteihimme tuloaan tuo turmiollinen “luona-asuminen”, tuo onneton järjestelmä, mikä mädän tavoin turmelee sitä, mikä on tärkeintä yksilön elämässä, perhe-elämän onnea ja pyhyyttä —

Miks’ei kaikkea tätä saada autetuksi?

Sentähden että ne syyt, jotka saavat aikaan tämän yllä kuvatun, pääkaupunkimme työväenasunto-oloissa vallitsevan kurjan tilan, ovat niin monenlaiset ja osittain niin vaikeasti poistettavia, että sitä aivan yksinkertaisesti ei ilman muuta voi tehdä.

Pahimmin estävät olojen saattamista paremmalle kannalle: tavattoman korkeat tonttien hinnat, jotka Helsingissä vallitsevat. Meidän tulee muistaa, että tonttien hinnat nykyään ovat 75-100 markkaa neliömetriltä, ja että halvin hinta, mistä kaupunki on myynyt tontteja Kalliossa, lienee ollut n. 17 markkaa neliömetriltä – ja tämä on otettu kallioisista, mitättömistä tonteista, jotka ovat olleet kymmenkuntaa metriä korkeammalla kuin läheinen louhimalla rakennettu katu.

Nämä kalliit tonttien hinnat tekevät välttämättömäksi sen, että näille tonteille rakennetaan niin korkeita ja suuria taloja kuin suinkin – oikeita kivikasarmeja -, jotta mahdollisimman monien huoneiden osalle voitaisiin jakaa ne rasittavat korot, mitkä pohjahinnasta on maksettava. Tähän tulevat sitten vielä rakennuskustannusten korot. Mutta talonomistaja, jonka täytyy suorittaa nämä korot, näkee olevansa pakoitettu vaatimaan huoneustoistaan niin paljon, kuin hän suinkin voi saada. Mitä paremmin sijaitseviin huoneustoihin tulee, niin on aina vuokraajia, jotka ovat suostuvaisia maksamaan enemmän, ja miks’ei hän silloin ottaisi enempää; ansiollahan eletään, kuten sanotaan. Työläiselle, jolla on kohtuulliset tulot, ovat sentähden säännöllisesti ainoastaan huonoimmilla paikoilla sijaitsevat ja pienimmät huoneustot tarjona, nim. kosteat kellarissa, kylmät ullakolla, pimeät pihanpuolella. Ja näistäkin vaaditaan, vallitsevan asuntojen puutteen tähden, useinkin kohtuuttoman korkeat vuokrat.

Me näemme siis, että täällä pääkaupungissa syinä työväen asuntokysymyksen alalla huomattaviin vaikeihin oloihin etupäässä ovat seuraavat kaksi seikkaa:

1:ksi Vallitsevat korkeat tonttien hinnat.
2:ksi Riippuvaisuus muutamien talonisäntien voitonhimosta.Kaikilla yrityksillä siis, mitkä työväen puolella tehdään siedettävämpien olojen aikaansaamiseksi, täytyy olla tarkoituksena päästä riippumattomaksi mainituista kahdesta seikasta. Siis:

A. Työläisen pitää pyrkiä sellaisille maille, jotka ovat halvempia kuin kaupungin tarjoamat.
B. Työläisen tulee ruveta omaksi isännäkseen, s.o. hänen pitää hankkia itselleen oma pohja, rakentaa sille oma talo ja korjata voitto itse.Mutta vaikka hänen niin muodoin on pyrittävä kaupungin rajojen ulkopuolelle, missä maa on halvempaa, on hänen kuitenkin välttämätöntä, asuinpaikkaa valitessaan, tarkoin ottaa huomioon seuraava:
Koska hänellä useimmissa tapauksissa on, ja luultavasti tulee olemaankin, toimensa kaupungissa, on hänen katsottava, ett’ei hän muuta liian kauaksi sieltä. – Sillä paikalla, jonka hän valitsee, pitää olla hyvät kulkuneuvot – mieluimmin rautatie – sekä tiheä liikeyhteys, lyhyt liikeyhteys, ja halpa liikeyhteys kaupungin kanssa.

Mistä saa hän sellaisen alueen?

Tunnettuahan on että lähimpänä Helsinkiä olevat emäradan asemat, Fredriksberg ja Oulunkylä, eivät enään, tai ainakaan otollisiin hintoihin, voi tarjota työläiselle sopivaa maata. Ja rannikkoradan asemien Sockenbackan, Ahlbergan, Kilon ja Grankullan läheisyyteen on jo syntynyt varakkaiden huvilayhteiskuntia; sieltä ei vähävarainen siis voi enään mitään saada.

A.B. Parkstad-Wanda-Puistokylä O.Y:n laajoilta Malmin aseman ja Mossabackan pysäkin ympärillä olevilta tiluksilta saa hän, mitä hän tarvitsee.

Katsokaamme, missä suhteessa tämä siirtola vastaa niitä vaatimuksia, joista edellä on ollut puhe.

Palstoitusyhtiön tilukset, jotka sijaitsevat molemmilla puolilla rautatietä, Malmin aseman ja Mossabackan pysäkin ympärillä, ovat noin penikulman matkan päässä Helsingistä. Tämä etäisyys on aivan kylliksi riittävä takaamaan, että ilma siellä on hyvää ja puhdasta, vapaata kaupungin savusta ja painostavuudesta. Mutta toiselta puolen on se taas niin pieni, että matkaan sieltä Helsinkiin junalla ei mene tuskin pitempää aikaa, kuin minkä Kalliossa asuva tarvitsee tullakseen raitiovaunulla keskikaupungille.

18 junaa päivässä vie huvilanasukkaan pääkaupunkiin, ja yhtä monta kertaa päivässä pääsee hän sieltä junalla takaisin. Matka kestää vain 20-25 minuuttia ja maksaa ainoastaan 25 penniä, yksinkertainen matka, 3:nnessa luokassa. Vuosipiletti maksaa 100 markkaa ja koulupiletistä maksavat Helsingissä kouluakäyvät lapset 25 markkaa lukukaudessa.

Ja tähän tulee vielä lisäksi:

Ei mikään yhtiö tarjoa ostajalle niin huokeita hintoja eikä niin edullisia maksuehtoja kuin A.B. PARKSTAD -WANDA -PUISTOKYLÄ O.Y.

Palstoja saadaan alkaen 900 markasta tynnyrinalalta, mikä on vain 16 penniä neliömetriltä! Hintaa ei myöskään tarvitse samalla suorittaa. Kauppahinnan saa maksaa vähitellen useiden vuosien kuluessa.

Sallikaapa meidän nyt kertoa Teille vähän yhtiön tiluksista ja toiminnasta.

****Tilukset, joiden pinta-ala käsittää kolmatta tuhatta tynnyrinalaa, ovat hyvin erilaista maanlaatua. Siellä on vuoroin tasankoa ja vuoroin kauniita kukkuloita ja kunnaita; vuoroin niittyjä ja peltoja ja vuoroin muokkaamatonta maata.

Täällä on kunkin mieleistä maata. Jos haluat maanviljelyspalstan, jossa on lihavaa ja hedelmällistä multaa, niin olkoon menneeksi. Sinun ei tarvitse muuta kuin valita. Täällä on oikea rukiin ja kauran paikka, täällä kasvaa vilja pitkää. Mutta jos tahdot viljellä heinää, niin ota siinä tapauksessa tämä niittytilkku. Tai pienen asuntotontin aivan pysäkin vierestä (Toukokuun 3 p. 1910 tekemällään päätöksellä on Rautatiehallitus suostunut yhtiön anomukseen saada muuttaa pysäkin aivan asuntopalstaryhmän eteen. Lämmin odotusrakennus rakennetaan ensi talvena.) – mitäs sanot tuosta mäntymäestä terveellisine hiekkapohjineen, joka puoli tuntia ankaran sateen jälkeen on yhtä kuiva kuin sitä ennenkin. Sinne rakennat Sinä tupasi; siellä on lastesi hyvä leikkiä päivänpaisteessa, eteläpuoleisella mäenrinteellä; siellä he tulevat terveiksi ja reippaiksi eikä enään mikään tauti pysty heihin.

Sittenkuin A.B. PARKSTAD -WANDA -PUISTOKYLÄ O.Y. syksyllä 1906 osti mainitut laajat maat ja seuraavana keväänä alkoi myydä siitä palstoja, on erinomaisen vilkas maallemuutto syntynyt. Kaikkiaan on kuluneiden kolmen vuoden aikana noin 250 henkeä palstojen omistajina asettunut asumaan tähän seutuun. Näistä on osa pikkuviljelijöitä, jotka saavat koko toimeentulonsa maansa antamasta sadosta; toisilla taas on pääasiallinen työnsä kaupungissa, mutta he harjoittavat tämän ohessa vähän maanviljelystä joutohetkinä omiksi tarpeiksi tai myytäväksi. Toisilla taas on ainoastaan pienet asuntopalstat, mutta tuskin on siellä yhtäkään, jolla ei olisi omaa, vaikkapa kuinka pientä perunamaatansa, jossa hän joutoaikoinaan työskentelee. Maatyön tekemisestä tuntee ihminen nauttivansa ihmeellistä iloa ja voimiensa lisääntyvän; lapion ja kuokan käyttämisestä tulevat hänen käsivartensa vahvemmiksi ja hänen mielensä valoisaksi ja kevyeksi.

Mutta WANDA-PUISTOKYLÄ ei ole oikea asuinpaikka ainoastaan sille, jolla on työnsä kaupungissa eikä myöskään vain pikkuviljelijälle. Sen suuren maallemuuton jälkeen, joka jo on tapahtunut ja joka vuosi vuodelta lisääntymistään lisääntyy, voivat käsityöläiset ja erilaisten elinkeinojen harjoittajat olla varmat siitä, että he siellä, itse paikalla, saavat toimeentulonsa. Kirvesmiehet, muurarit, kaakelintekijät ja muut rakennustyöntekijät saavat helposti työtä niillä lukuisilla rakennuksilla, joita alituisesti rakennetaan. Ja räätäleillä, suutareilla, teurastajilla, kauppamiehillä y.m. on siirtolan asukkaissa varmat ostajansa ja käyttäjänsä.

Lopuksi on mainittava, että läheisyyteen, kuitenkin erityisesti sitä varten varatulle alueelle, jo nyt on syntynyt lukuisia tehtaita – tiilitehdas, sementtivalimo, kattohuopatehdas, konepaja – missä työtä on saatavana, ja että vielä useita lähimmässä tulevaisuudessa muuttaa sinne. Tästä seuraa myöskin se etu, että osa rakennusaineita voidaan saada omalta paikkakunnalta – kuten tiiliä, kattohuopaa, kokoliittiä (linkki). Yhtiön suuresta hiekanottopaikasta saadaan muuraus- ja betonihiekkaa.

Mistä saadaan lähempiä tietoja palstoista ja hinnoista?

A.B. Parkstad-Wanda-Puistokylä O.Y:n konttorista, Nikolainkadun 16:sta, missä isännöitsijä tavataan joka keskiviikko ja lauantai klo 2-4 j.p.p.

Mutta paras on matkustaa Malmille tai Mossabackaan itse katselemaan paikkoja. Tällöin on kullakin tilaisuus saada haluamansa tiedot käymällä isännöitsijän asunnossa, (Mossabackassa astuttava junasta), johon jokainen paikkakunnalla asuva voi neuvoa tien. Myöskin lähtee sieltä kernaasti mukaan joku henkilö näyttämään tiluksia.

Mutta älkää lykätkö tulevaisuuteen sitä, minkä paremmin huomenna voitte tehdä! Ja kiiruhtakaa, ennenkuin parhaat palat vielä jäljelläolevista jo on otettu!

Ruvetkaa palstanomistajiksi A.B. Parkstad-Wanda- Puistokylä O.Y:n maille, ja ruvetkaa nyt!!

Tämä merkitsee: halvempia vuokria; valoisampia ja tilavampia asuntoja omassa kodissa; terveellisempiä ja onnellisempia elämänehtoja!! Lapset kasvavat suotuisammissa terveydellisissä oloissa ja säästyvät kaupungin kiusauksilta.

Ja muistakaa: että A.B. Parkstad-Wanda-Puistokylä O.Y. on kaikista palstoitusyrityksistä se, jonka tarkoituksena ensi sijassa on olla

Työväen huvilakaupunki.

Nähtävyydet kartalla

18.11.2008


Klikkaa näkyviin isompi kartta
Tämän kartan avulla voit tutustua Tapanilan mielenkiintoisiin monumentteihin ja muihin nähtävyyksiin.

Tapanila eli Mosabacka syntyi pääradan varteen 1900-luvun alussa. Monista rautatien synnyttämistä monista vanhoista yhdyskunnista Tapanila on ainoa, joka pystyiaktiivisten asukkaidensa ansiosta säilyttämään tasapainoisen puutarha- ja puukaupungin ilmeensä ohi Helsingin kerrostalolähiöiden hullujen vuosien. Mosa on viihtyisä alue, josta kylän asukkaat ovat ylpeitä ja jollaista moni ei uskoisi Helsingissä olevankaan.

Mosabacka oli vanhan Helsingin pitäjän Staffansbyn kylän takametsää, peltoa ja suota. 1900-luvun vaihteessa radanvartta alettiin palstoittaa. Tapanilan suurin grynderi oli Ab Parkstad-Wanda-Puistokylä Oy:lle, joka perustetiin 1906.

Tapanilan vanhat talot rakennettiin 1910-30-luvuilla. Kylä oli tuolloin Helsingin esikaupungeista suurin ja väkirikkain. Alue oli vuodesta 1932 lähtien rakennuskiellossa kaavoitusta varten vuosikymmeniä, kunnes sitä lähdettiin kehittämään hallitusti 80-luvulla. Alue muodostaa edelleen yhtenäisen miljöökokonaisuuden huolimatta rakennusten monimuotoisuudesta – tai ehkä juuri sen takia!

Tapanilassa on hyvät peruspalvelut, vaikka sijaitseekin hieman sivussa suurista keskuksista. Läheinen koillisen pääpaikka Malmi tarjoaa lähes kaikki mahdolliset kaupalliset ja yhteiskunnalliset palvelut. Lentokenttäkin löytyy kilometrin päästä.

Vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet Tapanilassa ovat hyvät. Luonto on ympärillä, Hiidenkiven puistossa kiertää pururata, lentokentän maastossa talvisin hyvä hiihtolatu, Tapanilan Erän liikuntapalvelut Urheilutalolla, oma kirjasto, Työväen näyttämö, VPK, kymmeniä eri yhdistyksiä, kirkko toimintoineen, nuorisotalo ja Kurranummen leikkipuisto – onpa Tapanilassa oma ilmailukerhokin!

Historia

18.11.2008

Ensimmäiset havainnot

Staffansby-nimi mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1500-luvun alussa. Kylä oli tyypillinen etelä-suomalainen ryhmäkylä, joka oli syntynyt 1500-luvulla rakennetun, Malmin läpi kulkevan Helsinki-Hämeenlinna -maantien läheisyyteen. Eri lähteiden mukaan talonpoikia oli 12-19 ja kylä oli silloin Helsingin pitäjän suurimpia ja vanhimpia kyliä. Suomenkielinen Tapaninkylä-nimi mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla

Rautatie

Nykyisen Tapanilan alue oli Staffansbyn tilojen pelto- ja metsämaita. Mökkiasutusta oli vain Falkullan tilan mailla. Helsinki-Hämeenlinna-rautatien rakentaminen 1862 toi muutamia mökkejä lisää radan varteen.

Rautatie toi tullessaan ensimmäiset uudisasukkaat: radanvartijat. Radanvartijan asunnot saivat paikkakunnan nimen, ja siksi Sanduddin vanhaa tehdasta vastapäätä olevaa taloa sanottiin Mosabackaksi. Ensimmäinen radanvartija oli Anders Gustav Franzen, syntynyt Pietarsaaressa 25.9.1841. Ratatöiden päätyttyä hän ryhtyi torppariksi ja rakennutti itselleen asuinrakennuksen, tallin, navetan, riihen ja kellarin. Myöhemmin hän tuli kuulisaksi siitä, että Aleksis Kivi asui hänen luonaan parin viikon ajan 1870. Tältä ajalta periytyvät Tapanilan katujen nimet, jotka pohjautuvat Kiven 7 veljestä -romaaniin.

Vuosisadan vaihde

Valtionrautatiet oli pakkolunastanut maata ns. Santikasta: Rajatien, Kotinummentien ja Vanhan Tapanilantien väliseltä alueelta soranottoa varten ratapenkereen rakentamiseksi, ja kun Helsingin kaupunki päätti 1903 muuttaa alueen kaatopaikaksi, alkoi läheisyyteen syntyä asutusta, lähinnä puhtaanapitolaitoksen omia työntekijöiden asumuksia. Helpon lannoitusaineen saannin vuoksi läheisyyteen tuli puutarhaviljelystiloja. Juuri tätäkaatopaikan läheistä aluetta alettiin ensimmäiseksi kutsua Tapanilaksi.

Rakennusaika

Vilkkaampaa asutusta alkoi syntyä yksityisen yhtiön Hb Parkstad-Wanda-Puistokylä Oy:n ostettua laajoja alueita radan varrelta ja alettua 1906 kaupata maata kaupunkilaisten asuttavaksi. Aluksi yhtiö myi vain ruotsalaisille Arbetsvänner-yhdistyksen jäsenille, mutta ostajien puutteessa joutui myymään maata myös suomenkielisille asiakkaille. Maata myytiin myös vähittäismaksulla. Ostajien joukossa oli myös kokonainen yhtiö, Ab Egna Hem – Oma Koti Oy, joka sai haltuunsa 2,5 ha maata Viertolantien, Päivöläntien ja Kuulijantien rajoittamalta alueelta.

Yhtiö rakensi ns. Mühlhausenin menetelmän mukaan talot valmiiksi ja myi ne sitten osamaksulla. 1909 oli valmiina myytäväksi 10 taloa, jotka edustivat kolmea eri rakennustyyppiä. Tonttien koko oli n. 600 m2. Sekä tonttien koko että rakennustyypit olivat pitkälti malleina Tapanilan myöhemmille rakennuksille.

Vilkkainta rakentamisen aikaa oli 1910-1935. Kun alueliitoksen yhteydessä 1946 Tapanila liitettiin Helsingin maalaiskunnasta Helsingin kaupunkiin, siitä oli muodostunut Helsingin väestömäärältään suurin esikaupunkialue.

60-70-luvun uhka

60-70 -luvuilla Helsinkiin rakennettiin paljon lähiöitä. Tapanilakin oli purku-uhan alla, mutta rakennuskielto pelasti vanhan asutustyylin. Tapanilaan oli suunniteltu Pihlajiston kaltainen betonilähiö. Vain yksi kerrostalo rakennettiin tuona aikana: 2-kerroksinen talo Tapanilan torin lähelle.

80-luku – uudisrakennusta

Tapanilan alue oli pitkään rakennuskiellossa, 1930-luvulta lähtien. Vain muutamia laajennuksia ja poikkeusluvilla rakennettuja uudisrakennuksia on tehty ennen 80-luvulla vahvistettuja rakennuskaavoja.

80-luvulla alueelle rakennettiin rivi-, omakoti- ja paritaloja enemmältikin. Rakennustyyli säilyi kohtuullisena ja paljon vanhoja rakennuksia peruskorjattiin – tosin joitain tuhottiinkin. Vielä 80-luvulla alueella oli useita taloja ilman kunnallistekniikkaa, alueella jopa kasvatettiin kotieläimiä pihapiirissä (mm. sikoja). Ulko-WC ei ollut mikään ihme.

Vuosituhannen loppu

90-luvulla alue on muuttunut selkeämmin asuinalueeksi. Viereisen Malmin suuret kauppakeskukset ovat vähentäneet alueen palvelutarjontaa ja kohdistaneet sitä pizzeria-baari-linjalle. Alueella on paljon tilitoimistoja, partureita ja yrityksiä, joiden liiketoiminta ei vaadi sijaintia Helsingin ydinkeskustassa. Paljon toimitiloja on vapaana, vaikka alueen liikenneyhteydet (juna, moottoritiet, Malmin ja Hki-Vantaan lentokentät) ovat hyvät. Loistava poikkeus vähenevässä tarjonnassa on Konditoria-kahvila 3 paakaria Oy, joka aloitti toimintansa Tapanilan R-kioskin vieressä elokuun 1999 alussa.

Alueelle on rakennettu ASO- ja osaomistusasuntoja. Uusia ihmisiä on muuttanut alueelle. Asukkaiden haasteena on tällä hetkellä kylämäisyyden säilyttäminen – siitä ei kannata luopua. Pysyvä asukaskunta parantaa alueen viihtyvyyttä ja sosiaalista kanssakäyntiä.

Tulevaisuus

Tapanila näyttää tulevaisuudessa muotoutuvan aina vain enemmän asumalähiöksi. Malmi palveluineen on lähellä, paikallista palvelutoimintaa ei paljonkaan synny. Rautatieaseman ansiosta kylä on hyvin saavutettavissa, muutamat alueen teollisuusyritykset säilyttänevät sijansa.

Rakentaminen on viime aikoina keskittynyt pieniin asuntoihin, joka vanhojen isojen omakotitalojen rinnalla tuo pysyvän asutuksen rinnalle nuoria “läpikulkijoita”, ensiasunnon ostajia ja perheen perustajia. Alueen asuntojen hintataso on huikeassa nousussa, mikä karsii hieman alueelle muuttajia. Tikkurilan takaa saa asuntoja jo paljon halvemmalla, ja ero joukkoliikenteessä on pienehkö

Tapanila säilynee tulevaisuudessakin puutarhakaupunginosana. Asuminen on viihtyisää vaikkakaan ei kaikkein avarinta: rehevän maaperän ansiosta puut kasvavat huikean korkeiksi.

Perustietoa

18.11.2008

Tapanila on vanha huvila-alue Koillis-Helsingissä. Alueen rakentaminen aloitettiin varsinaisesti 1907, neljä vuotta alkuperäisen puutarhakaupunki Letchworthin jälkeen. Tapanilan historiaa valottaa ehkä parhaiten vuodelta 1910 oleva mainos, jossa houkutellaan alueelle ihmisiä asumaan. 30-luvun tilannetta valottaa valtioneuvoston selvitysmies Yrjö Harvian alueesta tekemä erikoisselvitys. Molemmat dokumentit ovat Kansalaismuisti-projektin www-palvelussa.

Nykyään Tapanila on puistomainen omakoti-, rivitalo- ja pienkerrostaloalue, jonka asukaskunta tuntuu nuorenevan koko ajan. Asukkaita alueella on kymmenisen tuhatta. Omakotitaloista on vielä suhteellisen suuri osa vanhoja, jo vuosisadan alussa rakennettuja ja myöhemmin remontoituja. Kerrostaloista, rivitaloista ja paritaloista löytyy omistus-, osaomistus-, asumisoikeus- ja vuokra-asuntoja. Uusiakin taloja toki löytyy, mutta rakennustyylissä on hienosti vältytty pahoilta ylilyönneiltä – alueen tyyli on säilynyt hyvin. Yhtenä erikoisuutena alueella on muutama Terijoelta aikanaan siirretty huvila, jotka tunnistaa pyöröhirsirakenteesta.

Yritys- ja teollisuustoimintaa alueella on vähän. Pieniä yrityksiä toimii vanhassa Sanduddin tapettitehtaassa ja aseman vieressä vanhassa autokoritehtaassa. Töihin stadin keskustaan on helppo mennä, juna vie perille rautatieasemalle 17 minuutissa, autolla Lahdentietä pääsee Vallilaan vartissa. HKL:n lippu käy junassakin, bussilla pääsee suoraan Hakaniemen torille.

Tapanila on rauhallinen, vehreä asuinalue. Päivähoitopaikkojakin on alueella ja palvelut ovat lähellä, Malmilla ja Tikkurilassa. Tapanilasta löytyy asiamiesposti, pari ruokakauppaa, R-kioski, 5 ravintolaa, kukkakauppa, partureita, lahjatavarakauppa, leipomo Rönttösrouva, snagari ja tietenkin Tapanilan Erä. Nämä vain esimerkkeinä.

Tapanila in English

31.10.2008

Tapanila is an old villa district in north-east Helsinki. Its history goes back to 1500’s when there were 12-19 farm houses on the area, located near the Helsinki-Hämeenlinna main road. At that time, Tapanila was one of the biggest villages at Helsinki area.

A new era in Tapanila history started in 1862. Railroad was built to connect Helsinki and Hämeenlinna and Tapanila was chosen to be a place for a railway station. The station was called Mosabacka which is the Swedish name of Tapanila.

Habitation of Tapanila area was activated by Ab Parkstad-Wanda-Puistokylä Oy (Ltd.) that bought land from the area and started ”renting” it at 1906 to Helsinki people for a good price. People were offered a 10 year payment period to get ownership for their piece of land.

Most active building era was 1910 – 1935 and at that time Tapanila got its characteristics. There are still few houses left from the first building boom.

1946 Tapanila was joined to Helsinki city and it became the biggest suburban area of Helsinki by population.

During 60’s and 70’s there was a real threat of tearing down the old houses and building of big, grey concrete blocks of flats instead. Due to actions from Tapanila-Seura, the local village union, these thoughts were taken back and the area survived.

In the beginning of 80’s, the long term building prohibition was finally ended by a proper building plan. Some old houses were fixed or extended, some were taken down from the way of new houses or row houses.

Nowadays Tapanila is a green suburban area with romantic gravel roads and small houses. There are more than 10 000 inhabitans on the area. Overall look of houses has stayed quite the same during ages, of course there are also exceptions. New areas, Hiidenkivi and Fallkulla, have risen the amount of inhabitants a lot. Still, they are part of Tapanila village.

As a place for living Tapanila is a suberb, peaceful area with very good train connection (3-8 trains/hour) to Helsinki center (17 minutes). Most services are found within 1-2 km reach (Malmi, Tikkurila) and basic services (general stores, bars, pizzerias, a bakery(!), florist, barbers, gift shop, sausage stand…) are still found on area. Sports facilities are offered by Tapanilan Erä – bowling, squash, gymnastics, floor bandy, volleyball, wall climbing, martial arts – variety is huge.

Hopefully this short description gives a basic picture of Tapanila as an area.  Unfortunately there is no further information in English since majority of Tapanila people are Finnish speaking, but you can always contact puheenjohtaja@tapanila.fi for details.