logo logo logo

joulukuu 2009

VPK pelasti kissan puusta tapaninpäivänä

26.12.2009

Tapanilan VPK pelasti jo toista yötä viettämään valmistautuneen kissan puusta tapaninpäivänä. Kaksimiehinen ja yksinaisinen partio suoriutui työstä reilussa vartissa ja kissa pääsi jälleen ruoka-astioiden ääreen. Ko. kissa on jo VPK:n vanha tuttu muista puista, tällä kertaa pakopaikka oli männyssä n. 9 metrin korkeudessa Kuulijantien ja Kuoppatien kulmilla.

Kissi miukui männyssä surkeana

Kissi miukui männyssä surkeana

VPK saapui paikalle pisimmällä autollaan

VPK saapui paikalle pisimmällä autollaan

Alimmat oksat olivat n. 9 metrin korkeudella

Alimmat oksat olivat n. 9 metrin korkeudella

Maukumisen lisäksi kissa viestitti olostaan laserkatseellaan

Maukumisen lisäksi kissa viestitti olostaan laserkatseellaan

VPK:n Korhonen ja palomies Tuomas saivat lopulta kissan kiinni

VPK:n Korhonen ja palomies Tuomas saivat lopulta kissan kiinni

Kissa pääsi alas sylissä, palomies köyden varassa

Kissa pääsi alas sylissä, palomies köyden varassa

Kiitokseksi kisu vilkaisi vielä taakseen ja poistui arvokkaasti kotia kohti

Kiitokseksi kisu vilkaisi vielä taakseen ja poistui arvokkaasti kotia kohti

Hyvää Joulua Mosaan

24.12.2009

Tapanila-Mosabacka – Vuoden kaupunginosa 2009 – vilkas toimintavuosi on päättymässä. Tänään suljetaan Elävä adventtikalenteri klo 15 joulukirkossa. Tapahtumien myötä tuntuu siltä, että kyläläiset tuntevat yhä enemmän toisiaan – ainakin ulkonäöltä. Hyvää joulua ja onnellista vuottaa 2010 kaikille.

Tapanila-Seuran joulutervehdys 2009

Lussekattien resepti paljastettu

15.12.2009

Tänään 15.12. adventtikalenteri avautuu Tapanilan kirjastolla klo 18.30 mutta sunnuntailta jäi talteen hieno resepti.

Pyhäillan 13.12.2009 adventtiluukku Martti ja Tuula Pöysälän pihamaalla Liiketiellä sisälsi ihastuttavia yllätyksiä

Aluksi Martti kertoi Lucia-perinteestä Ruotsissa. Sitten talon takaata saapui Santa Lucia -musiikin siivittäminä kynttiläkruunuinen Mosan oma Lucia-neito enkelien, pikkutonttujen ja tonttumuori-Tuulan seurassa. Yhteislaulut ”Tuiki tuiki tähtönen” ja ”Porsaita oomme kaikki” kajahtivat komeasti. Jouluista oloa lisäsi päivällä satanut vitilumi, kymmenet kynttilälyhdyt, pihanuotion lämpö ja herkulliset lussekatit kuuman mehuglögin kera.

Martti oli suomentanut Lussekattien eli Luciapullien leivontaohjeet ruotsinkielestä ja Tuula oli pyöräyttänyt lussekatteja kaikkien 151 luukkuavaukseen saapuneen kyläläisen maisteltavaksi.

Martti ja Tuula Pöysälän Luciapullat = Lussekatter

Ainekset: (50 pullaa)
50 g hiivaa
150 g voita
5 dl maitoa
1 purkki (250g) rahkaa
2 pussia (0,5 g) sahramia
1,5 dl sokeria
½ tl suolaa
17 dl vehnäjauhoja

Voiteluun: 1 muna
Koristeluun: rusinoita
Suositeltava työkalu: sähkövatkain taikinakoukuin

Tee näin:

  1. Murusta hiiva taikinakulhoon
  2. Sulata kattilassa voi, kaada sekaan maito ja lämmitä kädenlämpöiseksi (37o C )
  3. Kaada osa taikinaliemestä hiivan päälle ja sekoita kunnes hiiva liukenee
  4. Lisää loput taikinaliemestä, rahka, sahrami, sokeri ja suola. Työstä sitten käsin tai vatkaimella suurin osa jauhoista joukkoon, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja on notkeaa. Peitä kulho leivinliinalla ja anna nousta n. 30 min.
  5. Nosta taikina kevyesti jauhotetulle työpöydälle, Leivo se sileäksi ja tasaiseksi levyksi ja jaa viiteen osaan. Leivo sitten jokaisesta osasta 10 lussekattia rullaamalla pikkupala 20 cm pitkäksi tangoksi ja muovaamalla tanko lussekatiksi. Laita lussekatit leivinpaperin päälle pellille ja paina rusinat niihin lujasti. Anna pullien nousta leivinliinan alla 20-30 min, kunnes ne ovat suurentuneet kaksinkertaiseksi.
  6. Voitele lussekatit vispatulla munalla
  7. Paista pullat uunissa 225 o C lämmössä n. 8 minuuttia
  8. Anna lussekattien jäähtyä leivinliinan alla. Säilytä muovipussissa tai pakasta.

Valmistusaika: 2 tuntia
Jos haluat laktoosittomia lussekatteja, käytä laktoositonta maitoa, voita ja rahkaa.

Tiernapojat esiintyvät tänään 12.12.

12.12.2009

Tänään esiintyy Liiketien päässä, Merkkaripuistossa mahtava tiernapoikakokoonpano Mikael Hillon johdolla. Lumisade tuo juuri valoa kansalle, joten esitys klo 18.30 kannattaa nähdä. Lantit mukaan tiernapoikien matkan tueksi!

Jouluisat käsityömyyjäiset

10.12.2009

Falkullan kotieläintilalla Malminkaari 24 12.-13.12. klo 10-15. Tarjolla on erilaisia käsityöläisten valmistamia joulukoristeita, kortteja, koruja, vaatteita, neuleita ja muita kudonnaisia ssekä keraamisia ja lasisia koriste- ja käyttöesineitä.

Lähipalveluita karsitaan

10.12.2009

Koillis-Helsingin lähipalveluita ehdotetaan karsittavaksi lähikylillämme. Puistolan, Tapulin ja Pukinmäen kirjastot ovat uhan alla, samoin useita kouluja. Tapanilasta listalle on päätynyt Jäkälän koulu, joka on osa Hiidenkiven peruskoulua.

Ilmoitetut säästösummat ovat hyvin pieniä. Raskailla toimenpiteillä haetaan n. 4 miljardin budjettiin 10 miljoonan euron säästöä. Tämä säästö ei välttämättä toteudu, koska lakkautettavien palveluiden käyttämät tilat ovat pääosin kaupungin omistamia. Säästettävä summa poistuu tilakeskuksen tulopuolelta.

Kirjastojen lakkautusasiasta on järjesteillä yleisötilaisuus lauantaiksi 12.12. klo 12 Pukinmäkeen. Paikalla mm. nukketeatteri Pikku-Kulkuri, Pukinmäki-seura, Tapaninvainion asukasyhdistys, Savela-seura ja Mannerheimin lastensuojeluliitto. Asiasta myös www.adressit.com/kirjasto

Jääkausi Mosan maisema-arkkitehtina

8.12.2009

Elävän adventtikalenterin luukku 7 aukeni Mosan suurimman siirtolohkareen luona Ripetien pohjoispäässä. Pikkupuistikon hämärään oli saapunut 96 henkeä. Geologi Heikki Hirvas seisoi mahtavassa saarnapöntössä eli roihuin valaistun siirtolohkareen päällä ja kertoi kiven historiasta. Faktatietoja sisältäneen esityksen jälkeen oli lisäohjelmana Tauno Mäkeläisen, Mosan kundin lyhyt muistelo siitä, miten hän lapsena perheineen kyyhötti talvisodan pommituksien aikana siirtolohkareen kupeeseen rakennetussa väestösuojassa ja mihin Malmin lentokentälle tarkoitetut pommit putosivat.

Maanantain luukku oli kolmas ja samalla viimeinen osa jatkokertomuksesta ”Jääkausi Mosan maisema-arkkitehtina”. Ensimmäinen jääkausiluukku avattiin Liiketien laakealla harjukumpareella ja toinen Hiidenkivenpuistossa Mosan ainoalla näkyvissä olevalla peruskalliolla. Jääkauden jatkokertomuksesta tehdään koostejuttu myös johonkin Tapanila-Seuran tulevaan julkaisuun.

Finlandia Tapanilassa itsenäisyyspäivänä

6.12.2009

Itsenäisyyspäivän adventtiluukussa soitettiin tänään Finlandia-hymni.

Mosan kundin talvisotamuistoja

6.12.2009

Tauno Mäkeläisen kertomus talvelta 1939-40

Kun talvisota alkoi, kävin Poikien ammattikoulua, joka toimi siihen aikaan Pietarinkadun varrella oleavassa kiinteistössä. Marraskuun 30 päivänä 1939 aamulla kello oli vähän yli yhdeksän, kun hälytyssireenit alkoivat soida. Opettajamme avasi luokan ikkunan ja kadulta huudettiin, että sota on alkanut

Opettaja komensi meidät pojat ulos ja me lähdimme lähellä oleville Kaivopuiston kallioille tiirailemaan taivaalle. Jonkin ajan päästä lensi ylitsemme vaappuva lentokone, jonka suunta oli merelle päin. Se oli ilmeisesti saanut osuman ja pyrki pakoon.

Sodan varalta kansaa oli valistettu, että pitää ilmahälytyksen tullessa hakeutua avarille paikoille, ettei jää pommituksessa sortuvien talojen raunioihin.

Jotkut urhoolliset ampuivat jopa käsiaseillakin viholliskoneita. Kaivopuiston kallioilla meitä oli melkoinen joukko toljottelemassa taivaalle, kun kone lensi ylitsemme. Kun hälytyksen ohimerkki tuli , lähdin kävelemään kohti keskustaa. Tullessani rautatieasemalle totesin, että junaliikenne ei toiminut ja päätin jatkaa kävelyä kohden Pasilan asemaa. Siellä odottelin junaa, jolla pääsisin Tapanilaan. Puoli kahden aikaan porhalsikin ensimmäinen juna asemalle ja pääsin kotiin.

Kotiportin vieressä seisoskeli äitini kanssa lähinaapureittemme naisia. Heidän ilmeensä olivat huolestuneita, jonka hyvin ymmärsi.

Nämä olivat muistikuviani Talvisodan alusta. Siitä alkoi 105 päivää kestänyt sota, jonka aikana Suomi taisteli olemassaolostaan.

Kotirintamalla väestönsuojelutöissä

Olin vasta viidentoista ikäinen, joten koin sodan kotirintamalla. Koulut suljettiin ja alettiin organisoida kotirintamaa kestämään sodan mukanaan tuomia koettelemuksia. Kauppojen hyllyt tyhjentyivät monista tavaroista, kun perheenemännät alkoivat hamstrata kaikkea mahdollista tulevien päivien varalle.

Tapanila oli lähellä Malmin lentokenttää ja ilmahyökkäyksien vaara oli suuri. Väestönsuojeluviranomaiset jakoivat kyläalueet sopiviin osiin ja jokaiselle alueelle määrättiin väestönsuojeluvalvoja ja hänelle apulainen. Heidän tehtävänään oli luoda muunmuassa öitä varten parivartioita, jotka hälytyksen tullessa kävivät heättelemässä asukkaita suojautumaan.

Meidän naapurinamme asui Asko-niminen, minua pari vuotta vanhempi poika, ja meistä tuli talvisodan ajaksi parivaljakko. Aasko oli ”pomo” ja minä olin apulainen. Meidän reviiriimme kuului osa nykyisen Tapanilankaaren etelä- ja pohjoisosasta. Askon äiti oli arvokkaan näköinen valkotukkainen tohtorinna. Hän oli muuttanut Tapanilaan Kuopiosta jäätyään leskeksi.

Hänellä oli kolme poikaa, jotka olivat suomentaneet nimensä Visapääksi. Äiti oli nimeltään Backberg. Vanhin poika Jorma toimi Valmetin lentokonetehtaalla koelentäjänä. Ennen talvisotaa hän joskus lenteli punaisella koneella Tapanilan yläpuolella ja peloitteli emäntiä koukatessaan alas lähelle äitinsä asuntoa.

Siihen aikaan ei vielä jääkaappeja eikä vesijohtoja ollut asunnoissa. Esimerkiksi maitokannut laskettiin narun varassa pihakaivoihin. Vahinkojakin sattui. Naapurin Lempi oli erään kerran laskemassa kannua kaivoon kun lentokone sujahti Lempin yli ja kannnu putosi kaivon pohjalle.

Keskimmäinen poika Matti oli pianisti. Kesäisin, kun ikkunoita pidettiin auki, kuului ympäristössä metronomin tikitys ja pianon soittoa tuntikausia. Tämä perhe oli tapanilalaisittain yläluokkaa ja siksi he ovat jääneet niin hyvin mieleen.

Kivenlohkareesta väestönsuoja

Väestönsuojia ei ainakaan Tapanilassa ollut, joten niitä ruvettiin kyhäämään talojen kellareihin. Myöskin pihoille kaivettiin poteroita, jotka katettiin hirsillä tai järeillä puilla ja peitettiin maalla.

Meidän palstamme vieressä oli tyhjä tontti, jossa ollut talo oli palanut vähän ennen talvisotaa. Tontilla oli suuri kivilohkare ja kiven länsireunaan oli joskus rakennettu sauna, joka oli puoliksi maan alla. Saunan yhden seinän ja kiven väliin oli jäänyt kolmionmuotoinen onkalo, jonne mahtui hyvin sisään. Siitä onkalosta tuli meidän perheemme väestönsuoja, jonne me menimme kun sireenit alkoivat soida. Kivi on siinä Tapanilankaaren varrella edelleenkin ,mutta saunan seinät ovat hautautuneet maan alle.


Iso kivi isommalla kartalla
Elävä adventtikalenteri aukenee tämän kiven luona 7.12.2009 klo 18.30

Askon kanssa me junailimme vastuullemme tulleen alueen vartiovuorot ja kiitettävästi asukkaat vuoronsa hoitivat. Yövartioiden tehtäviin kuului myös tarkkailla ettei ikkunoista näkynyt valoja ulos.

Sodan alussa pelättiin myös kaasuvaaraa, sillä ensimmäisessä maailmansodassahan sitä käytettiin. Kaasunaamareita ei ollut saatavilla, joten ne jouduttiin itse tekemään. Ommeltiin jonkinlainen kangaspussi, joka täytettiin hiilillä. Siitä saatiin kuonokoppa kasvojen eteen. Niin alettiin Tapanilassakin sopeutua sodan olosuhteisiin.

Hyvä lapsuudenkaverini Salmion Ahti oli suomen Uunissa töissä ja häneltä sain vihjeen, että sinne pääsisi töihin. suomen Uunin tehdasrakennus oli radan varressa Tapanilasta Malmille päin, jonka vanhat mosalaiset hyvin muistavat.

Talvisodan ajan siellä tehtiin nkorsukaminoita rintamalle. Eräs hokemakin on jäänyt mieleen: Suomen Uunis duunis kolme ja puoli markkaa tunnis.

Huvituksia kaivattiin sodankin aikana

Vapaa-aikaan sota toi myös rajoituksia. Tanssia ei saanut, mutta salaa sitä jonkin verran harrastettiin.

Elokuvissa käytiin Tapanilan ja Malmin Kinossa sekä Malmin Helioksessa. Malmi oli keskus, jonne nuoriso iltaisin kokoontui, sillä pitihän sitä nuorten harrastaa teerenpeliä sodasta huolimatta.

Talvi kun oli, mäenlasku ja hiihtäminen kuului myös monen harrastuksiin.

Tupakasta alkoi olla pulaa niinkuin monesta muustakin tavarasta. Askolla oli joku kanava, mitä kautta hän onnistui saamaan savukkeita. Hän yritti opettaa minuakin tupakoimaan, mutta minulle ei tupakka maistunut, eikä maistunut myöhemminkään.

Ilmahälytykset aina silloin tällöin katkaisivat ”arkisen aherruksen” ja herättivät myös öisin, mutta yllättävän rauhassa me saimme olla. Koneita kyllä lenteli Tapanilankin yli ja öisin kuului moottoreiden ääniä.

Joulupäivänä lähestyi pian hälytyksen jälkeen lounaasta aika matalalla kaksi konetta, joita katselin Askon kanssa heidän kellarin ovella. Näimme kun pommit irtautuivat koneista ja putosivat silloisten puutarhurien pelloille lähelle nykyistä Kurranummea. Toinen lasti tömähti pellolle, johon Tapulikaupunki myöhemmin rakennettiin. Luulivatko pommittavansa Malmin lentokenttää?

Talvi 39-40 oli myös kova pakkastalvi. Voi vain ihmetellä, miten sotilaat rintamalla selvisivät 40 asteen pakkasissa. Niin vain talvisodasta selvittiin ja itsenäisyys säilyi, mutta kovin uhrauksin. Sodan päättyessä ei vielä tiedetty, että runsaan vuoden päästä odotti jatkosota…

Näinkin pitkän ajan jälkeen nämä muistikuvat tulivat helposti mieleen. Se oli meidän silloisten nuorten nuoruutta, josta ei jännitystä puuttunut.

Tauno Mäkeläinen

SuomiHuvituksia kaivatt

Kylän pikkujoulut ja Tapanila-Seuran esittely pe 4.12.

3.12.2009

Kylän pikkujouluissa on tänä vuonna ohjelmaa lapsille ja aikuisille. Tuula Pöysälä leikittää jälleen yleisöä, Mosan kisällit esittävät Mosalauluja ja muutakin. Lisäksi Tapanilan Kotien Puolesta ry:n Itämaisen tanssin harrastajat tanssivat.

Tilaisuus alkaa klo 18 Tapanila-Seuran syyskokouksella, johon kaikki ovat tervetulleita. Pikkujouluohjelma alkaa adventtiluukkuna klo 18.30.

Juhlat järjestetään Tapanilan Työväentalolla, Sompiontie 4.