logo logo logo

Ratavartijan tyttären muistoja 20- ja 30-luvun Tapanilasta

3.05.2009

Synnyin vuonna 1921 Karjalan Kannaksella Leipäsuolla. Muutimme vanhempieni ja isosiskoni Liljan kanssa Tapanilaan vuonna 1927 isäni työn perässä, joten suurin osa lapsuusmuistoistani on ajalta, jolloin asuin siellä. Isäni Wilhelm Riikonen sai Leipäsuon asemalta siirron Helsinkiin Tapanilan asemalle, jossa hän työskenteli ratavartijana vuosina 1927 – 1937. Perheemme asui vanhassa ratavartijan tuvassa, joka sijaitsi Tapanilan asemalta hieman Puistolan suuntaan. Isäni vastuualue ulottui Tapanilasta Hiekkaharjuun ja hänen tehtäviinsä kuului pitää huolta siitä, että rata oli kunnossa ja junat pysyivät päivittäin aikataulussa.

Ratavartijan tupa oli pieni punainen kaksikerroksinen puutalo, jonka alakerrassa oli kaksi huonetta ja keittiö, ja yläkerrassa yksi lämmittämätön huone, jota käytimme ainoastaan kesäisin. Pihapiiriimme kuului tuvan lisäksi ulkorakennus, jossa meillä alkuaikoina oli lehmä, sekä possu, jota kasvatimme jouluksi. Siihen aikaan Tapanila oli mielestäni vielä enemmän maaseutua, kuin osa Helsinkiä. Pihapiirin vieressä radan varrella oli myös sauna, joka myöhemmin peruskorjattiin, laajennettiin ja muutettiin asuinrakennukseksi. Meillä oli ainoastaan pieni kasvimaa, jossa kasvatimme juurikkaita ja vihanneksia. Kävimme aina kesäisin ostamassa viinimarjoja lähellä asuneelta Hyvösen perheeltä. Muut ruokaostokset äitini yleensä teki asemaa vastapäätä sijainneesta Elannon kaupasta.

Aloitin seitsemän ikäisenä Tapanilan kansakoulun, jota kävin kuusi vuotta. Kouluaikana talvisin vietimme usein ystävieni kanssa iltapäivät luistelemassa radan viereisillä pelloilla, jotka aina syksyn tullen tulvivat ja ensi pakkasista lähtien muodostivat luonnon luistinradan. Kesäisin kävin usein vanhempieni mukana Mosan lavalla, jossa aina viikonloppuisin oli tanssit. En saanut nuorena tyttönä liikkua iltaisin ulkona kovinkaan myöhään asti, kuten nuoret nykyään, vaikka Tapanila olikin turvallinen alue asua.

Yksi erityisesti mieleen painunut muisto ensimmäisiltä vuosiltani Tapanilasta on ilmalaiva Zeppelinin saapuminen syksyllä 1930. Olimme seuraamassa laskeutumista vanhempieni ja monien naapuriemme kanssa Viikissä. Ilmalaiva oli lähietäisyydeltä vielä vaikuttavampi näky kuin ylhäällä talojen yllä lentäessään, vaikkei se valitettavasti päässytkään laskeutumaan, vaan ainoastaan pudotti postisäkin.

Kansakoulun jälkeen opiskelin seuraavat kaksi vuotta Helsingissä tyttöjen ammattikoulussa ompelijaksi. Koulumatkani kuljin junalla, koska isäni työn etuihin kuuluivat ilmaiset junaliput koko perheelle. Ehdin valmistuttuani tehdä Helsingissä ompelijan töitä vain puolisen vuotta, kunnes isäni jäätyä eläkkeelle muutimme takaisin Leipäsuolle, josta sitten jo parin vuoden kuluttua jouduimme taas lähtemään talvisotaa pakoon evakkoon. Muistan Tapanilan viihtyisänä ja rauhallisena asuinpaikkana, josta minulle on jäänyt paljon mukavia muistoja. Kävin siellä edellisen kerran katsomassa lapsuuteni maisemia joskus 80-luvun alkupuolella. Vaikka monet muut tutut paikat näyttivät aika erilaisilta, vanha ratavartijan tupamme oli vielä paikallaan. Nyttemmin se jo lienee purettu.

Näitä muisteli Maire Mustonen (os. Riikonen), joka nykyisin asuu Jokioisilla.

resiina

Ratavartija Wilhelm Riikonen lähdössä päivittäiselle kierrokselleen poljettavalla resiinalla. Taustalla Tapanilan asema (?).

kuisti

Maire ratavartijan tuvan portailla

luistelu

Luistelemassa pellolla. Kuvan oikeassa laidassa junarata.